LÄSKIrasismia-ko kokenut olen ? Oletko sinä? ja jotain muutakin ajatusta lihavuuden kiroista.

Läskirasismi on jotain , jonka ainakin allekirjoittanut on kokenut. Elämänsä aikana monen monta kertaa.
Toisinaan se on tuonut pahoittuneen mielen kirvoittamat kyyneleet silmiin, toisinaan se naurattaa ja toisinaan saa raivon partaalle. 

Lihavalla ihmisellä on ensinnäkin monta nimitystä ,läski, pullukka, tanakka ,valas , norsu , tankki jne. ja tässä tapauksessa ei päde sanonta "rakkaalla lapsella on monta nimeä "

Lihavaa ihmistä pidetään usein tyhmänä, laiskana, huonokuntoisena, selkärankaa vailla olevana, hitaana, ei-viehättävänä. 

Itsekin olen saanut kuulla "ihmetystä" miten tarmokas, tekevä , ripeä olen. Myös kuntoni on enemmän kuin rapakunto, ei toki mikään hyvä, vielä. Ja tyhmäkään en ole, omasta mielestäni.

Olen saanut työpaikan aina helposti ja kiloni siis ei ole olleet este minulle. Mutta tiedän monia , jotka todennäköisesti eivät ole saaneet työpaikkaa ylipainon takia.....kun ei ole ulkoisesti ollut "pätevä". Vastaavan olen kerran kokenut ja se meni näin :
Yhdestä työpaikasta kyselin viime kesän alulla, soittaen työpaikan pomolle kysyen tehtävästä. On ainoa kerta , jolloin on vahvasti tullut tunne , etten todellakaan ole sopiva siihen työhön vaikka pätevä olisin ollut. Pomo sanoi mm näin " Työ on fyysisesti raskasta, joutuu paljon menee kyykkyyn ja selkä ja kädet ovat tiukilla. Voin kertoa , että kahdella aiemmalla työntekijällä on mennyt selkä ja tai kädet siinä työssä. Ja onhan se palkkakin ihan surkea." TULI TUNNE , että olen LIIAN LIHAVA siihen työhön  ja en todellakaan ollut sen puhelun jälkeen kiinnostunut paikasta.  

Minua on verrattu johonkin toiseen lihavaan ihmiseen, "se on silleen lihava niinkuin sinäkin " Se tuntuu pahalle, sattuu sydämeen saakka.
Sanoja ei ehkä tarkoita loukata, ymmärtämättömyyttään päästää suustaan .....sammakoita.

Minulla on hyvä huumorintaju, mustakin se on ja osaan nauraa itselleni, kiloilleni-kin. 
Olen luottamushenkilönä ja kokouksia on kunnassa istuttavana. Ja ne TUOLIT !!!! Ne painaa mun reisiä ihan helvetisti ja tunnin jälkeen istuminen on tuskaa. Onhan se syvältä , kun ei ole isompia tuoleja tai ilman niitä käsinojia, keskittyminen on vaikeaa kun reidet tykyttää sydämen lyöntien tahtiin.Tälläinen reitevä-persevä on aina tuskan hiki otsalla kun tajuaa että esim tuoli on liian ahdas.

Olen vuosia sitten kokenut todellista läskirasismia ja se vieläkin on tuoreena muistissa. Olin lihava silloinkin ja hirvipeijaiset tansseineen oli vuoden kohokohta. Minä tanssia osaava ja rakastava ihminen tanssin vain oman puolison tai tyttärieni kanssa. Minua EI HAETTU, en kelvannut. MUTTA SITTEN laihdutin 42 kg alle vuodessa ja oli taas peijaiset tansseineen. KYLLÄ, nyt olisi vientiä ollut. Ihan jonoksi asti. Ja kyllä koski ja kyllä, en tanssinut, en lähtenyt , kun en ollut kelvannut heille lihavanakaan. 

Yksi tuttuni oli joskus mennyt pieneen vaatekauppaan ja myyjä oli tokaissut hänelle " täällä ei ole mitään sinulle päälle sopivaa" Eipä rahojaan siihen putiikkiin sen koommin tarjonnut.

Minä olen kokenut ulkopuolelle jättämistä, naureskelua selän takana, kuiskailua, kuullutkin päivittelyä kun olen niin lihava. 
Olen aika vahva ihminen ja kestän läskirasismin aika hyvin.Tuomitsen sen ja toivon ettei kukaan sitä joutuisi kokemaan . 
On syytä itsekin katsoa peiliin ja miettiä , olenko itse sortunut läskirasismiin ? 

Oletko sinä kokenut läskirasismia?

Hyväksytään itsemme , toisemme sellaisina kun olemme. 
Hyväksytään myös se,että joku meistä haluaa muutoksen lihavuuteen leikkauksen avulla . Ei tuomita ketään valinnoistaan, tuetaan, ymmärretään ja rakastetaan,
näillä miettein sinulle ajatus lämmin
Lenita