Tänään on 4 viikkoa vatsalaukun ohituksesta, siivillä nää viikot menneet.
Leikkaus siis sujui hyvin, odotusten mukaisesti. Leikkauksesta kun heräsin , olinkin jo osastolla. Olo oli sekava ja kaasukivut karmivat. Onneksi siinä tokkurassa muistin , että liikkuminen auttaa kipuihin. Ja minähän olin jalkeilla reilun tunnin kuluttua osastolle tuonnista. TasoFordin turvin vessaan ja siitä se liikkuminen lähti käyntiin.
Liikuin paljon, vähän väliä olin käytävillä kruisailee. Ne kivut, ei voinut maata pedissä. Oxanest-piikit ja liikkuminen olivat pelastukseni.
Ekana päivänä sai juoda hieman nesteitä , ei kyllä mieli mitään tehnytkään. Nukuin pieniä unia monia myös. Ne ihmiset , kenen kanssa puhuin, saivat kuulla varmasti erikoisia juttuja 😀
Eka yö oli tuskainen, joka paikkaan koski. Aamulla olo huomattavasti parempi. Leikanneen kirurgin tapasin leikkausta seuraavana aamuna ja hän oli iloisesti yllättynyt mun pirteydestä. Olisin päässyt kotiin jo sinä päivänä jollei ne kaasukivut olisi olleet niin rajut. Toinen yö piti vielä sairaalassa olla.
Nestemäisiä , pehmeitä ”ruokia” sai leikkausta seuraavana päivänä , huonosti maistui mikään. Minä jouduin tippaan vielä toiseksi yöksi , kun nesteitä meni niin vähän.
Torstaina , kotiutuspäivänä tapasin ravitsemusterapeutin yhdessä toisen samana päivänä leikatun ihmisen kanssa. Siellä tuli tietoa, ohjeita ruokailuun liittyen.
Kotiin pääseminen oli ihan parasta. Mitäänhän sitä ei saanut oikeastaan tehdä, eipä tuota olisi jaksanutkaan . Lähinnä nukkua ja opetella syömään pienin askelin. Kipulääkettä käytin pari päivää ja sen jälkeen ei oo tarvinnut. Paranin vauhdilla. Tikit poistettiin viikko leikkauksesta ,haavatkin parantuivat loistavasti.
KYS kirjoitti saikkua 3 viikkoa ja kävin lääkärillä 1.2.17 . Lääkäri jatkoi vain viikon ja niinpä minä lähden yrittämään torstaina 9.2 työntekoa. Hieman mietityttää lähihoitajan työhön palaaminen näin nopeasti. Työ on fyysisesti raskasta ja energioiden riittävyys epäilyttää. Katsellaan ;D
Syömään opettelu on ollut hyvin haasteellista. Mulla toki vaikuttanut samaan aikaan tapahtunut avioero , muutto jne. ruokahaluun ja on leikkaus jäänyt 3 ekaa viikkoa kaiken muun jalkoihin.
Kun ei ole nälkä eikä jano, ei vaan ole muistanut syödä tai juoda. Vasta silmissä musteneminen on saanut tajuamaan , ” HEI, RUOKAA !!” Viime viikon olen yrittänyt panostaa energiamäärien lisäämiseen, paremmalla ja toisina päivinä huonommalla menestyksellä.
Opin kyllä, hitaasti , mutta varmasti.
Mittailin…. vyötärönympäryksestä kadonnut 23cm toukokuusta -16. Leikkausaamun painosta mennyt 10 kg rikki.
Se tuntuu hyvältä ja ihmeelliseltä. Vaatteet löystyy. Mutta niin löystyy ihokin. Ja se on aika kova paikka. Vaikka sen tiesi ja siihen on ”muka suhtautunut” hyvin ja tiedostaa , että niitä roikkoja korjataan ja ja ja ja ja on se vaan naiselle kova paikka , ainakin minulle.
Kun naisena itsetunto, naiseus, seksuaalisuus on murskattu ja sitä alkanu löytämään ja eheytymään …….niin. Tuosta aiheesta taidan tehdä oman postauksen.
KATUNUT EN OLE PÄIVÄÄKÄÄN, tein oikean ratkaisun.
Kevät tulee, kesä tulee, aurinkoa odotellessa.
Rakkautta päivääsi
- Lenita
Hienoa Olet Tosi Taistelia Voitat vamasti
Kiitos 💟
Upeaa kuulla! Olet Lenita vahva nainen! Ihailen sinnikkyyttäsi ja upeuttasi! Pienin askelin kohti uusia tuulia! <3 Paljon jaksamista ja hyviä vointeja! Olet ajatuksissani! Hali!!
Kiitos ❤
Pienin askelin eteenpäin kohti uusia tuulia ❤
❤❤❤❤
Kiva kuulla, että olet toipunut. Mulla 3.päivä leikkauksesta. Mäkin jouduin toka iltana uudestaan tippaan ku oli ”huonosti” mennyt juomia. Joskin olin juonut ne molemmat 2dl jäävedet ja yhden maitolasin mitä olin päivän aikana saanut.
Ehkä tämä vihaisuus siitä ammattitaidottomuudesta tästä hälvenee, mut olen vielä tosi vihainen siitä osaston toiminnasta. Mulla ei onnekkaasti mitään kipuja ole nesteestä tai soseesta tullut kun hitaasti ottaa ja nyt kotona kun ei ole tarvinnut janossa olla. Osastolla monesti sanoin et suu on ihan kuiva ja kieli tarttuu kitalakeen mut eipä niitä nesteitä tullut. Sanottiin vaan aamusta et lääkäri antoi liemiluvat ja siitä aamu klo 9 niin klo 17 tuli ekat nesteet. Siinä voi sit miettiä et eipä oo nesteitä menny.
No, onneksi olen nyt kotona. Ei enää ihmetytä miksi vanhukset sairaalassa menee sekavaksi ja kuiviksi kun kukaan viitsi koko päivänä tuoda ruokia tai edes nesteitä. Sit vaan tippa taas kiinni.